Hermostolle lempeää läsnäolon tantraa

Minulle on tärkeää luoda tantratyöpajoja,
joiden keskiössä on rauha, läsnäolo ja syvä yhteys itseen.

Jokainen tulee työpajaan omasta arjen pyörityksestään.
Moni kulkee tässä maailmassa yli- ja alivireyden sävyttämät selviytymislasit nenällä ja niiden kanssa usein istutaan alkupiiriin. Olo on turta, levoton, uupunut, jännittynyt, väsynyt. Elämä on täyttä, kiireistä, työntäyteistä. Työpaja tai ryhmä saattaa jännittää.
Minulle työskentelyyn laskeutuminen on hyvin olennainen osa työpajaa.

Yksi tärkeimpiä asioita minulle on luoda tila kanssasäätelylle ja mahdollisuudelle asettua olemaan ja aistimaan hetkeä ja itseä kaikkinensa – kehoa, tunteita ja mieltä.

Lähes jokaisessa työpajassani täristään – TREstä soveltamani ”Kevyt-TRE”-harjoitus on valtavan arvokas työkalu tuomaan osallistujat kehoon. Tärinän ja levon vaihtelu auttaa siirtymään pois taistele-pakene-jähmety-miellytä-tiloista kohti rauhaa, josta käsin itsensä aistiminen ja reflektointi tulee mahdolliseksi.

Kun työpajassa otetaan ensin aikaa itsen aistimiseen ja vireystilan säätelyyn, kohtaaminen toisten kanssa tapahtuu myös hyvin eri paikasta.

Yhteyteen tulemisessa rakastan rauhaa, tilaa ja rehellistä kokemista.
Haluanko lähelle?
Miltä tämä yhteys tuntuu?
Uskallanko ottaa omaa tilaa?
Mitä kaikkea minussa liikkuu tässä hetkessä tai tässä yhteydessä?
Katoanko toiseen vai säilyykö yhteys itseeni?

Jos tantratyöpajassa on vauhdikas tahti harjoituksissa ja heti hypätään yhteyteen sekä lähelle toisten kanssa, on hyvin haastavaa ehtiä kuulla, mitä Minussa tapahtuu juuri nyt ja mikä on oikeasti minulle totta ja autenttista tässä hetkessä.
Ja se on kuitenkin minulle juuri neo-tantran ydin ja se mikä erottaa tantran vaikkapa halikasatyöpajoista – tantriset työpajat ovat minull meditaatiota, vaikka työpajoissa harvemmin istutaan (ainakaan pitkää aikaa) meditoimassa.

Jos en ole läsnä itsessäni ja kehossani, miten voisin olla myöskään läsnä toiselle?
Jos en ole läsnä itsessäni, mitä voin todella saada työpajasta elämääni, kun en kuule, mitä minussa tapahtuu työpajan aikana?
Jos en ole läsnä, en huomaa, mikä minua haastaa, mikä on helppoa, milloin olen läsnä, milloin läsnäolo katoaa, miten reagoin eri tilanteissa, milloin miellytän ja mitä oikeasti tarvitsen.

Lopulta se työpajan tärkein kohtaaminen on aina itsensä kanssa – se on se tyyppi, joka lähtee mukaan kotiin.

Työpajoissani työskennellään pääasiassa vain yhden ihmisen tai toisinaan samana pysyvän pienryhmän kanssa. Minusta parin vaihtaminen kesken työpajan harvemmin palvelee syvempää tarkoitusta. Erikseen on toki ne harjoitukset, joissa tovi tutkitaan vaihtuvien ihmisten kanssa sitä, mitä eri ihmiset minussa nostaa pintaan.

Kun tarkoitus on sukeltaa pidemmäksi aikaa yhteyteen tai syvien harjoitusten äärelle, samana pysyvä pari luo tilaa kokea syvemmin, kun luottamus ja turva alkaa muodostua.
Mitä ikinä tämä toinen ihminen peilaa tai mitä yhdessä tehtävät harjoitukset nostaa pintaan, tarjoutuu näin rauhassa mahdollisuus tutkia sitä.

Läsnäolo, kehoyhteys, syvä nykyhetken ja itsensä hyväksyntä ovat portteja nautinnolle, luovuudelle ja elämän riemulle. Ne mahdollistavat oman totuuden, rajojen ja turvan vahvistumisen.

Hitaus, rauha aistia ja pysähtyminen harjoituksen äärelle luovat tilaa kokea pyhyyttä, syvyyttä ja voimaa väkevillä tavoilla.
Rauhallinen läsnäolo itsessä parantaa syvältä.

Siksi työpajoissani pysähdytään usein ja kaikissa harjoituksissa.
Ei pitkäksi aikaa, mutta toistuvasti. Uudelleen ja uudelleen.
Mitä minussa tapahtuu juuri nyt?
Miltä kehoni tuntuu?
Mitä tunnen?
Mitä tarinoita mieleni kertoo tai mitä uskomuksia minussa elää?
Mitä opin, löysin ja huomasin harjoituksen aikana?

Työpajoissa mahdollistuu kauniita, syviä ja parantavia kohtaamisia ihmisten välille, kun jokainen on voinut ensin laskeutua itseensä ja kehoonsa niin syvästi kuin hetki on sallinut..

Koen, että neo-tantran ohjaajana minun tärkein työni on luoda turvallinen tila, jossa on lupa ja mahdollisuus kokea ja tuntea Itseään ja tätä hetkeä
mahdollisimman syvästi.
(The most important thing in life is to find out what is the most important thing 🙃 -Thích Nhất Hạnh)

Jos pystyn ohjaajana tuomaan ihmisiä kohti itseään;
omaa kehoaan, tunteitaan, tarpeitaan ja rajojaan sekä
sitä kautta oman totuuden äärelle, koen onnistuneeni tehtävässäni.

Silloin voin luottaa siihen, että
nämä kysymykset siirtyvät todennäköisemmin myös arkeen ja alkavat muuttaa elämää siihen suuntaan, kun on aidointa eikä työpaja jää niin helposti vain irralliseksi pärinäkokemukseksi muiden joukossa.